Mitä vanhemmaksi tyttö kasvaa, sen enemmän lelut tuntuu leviävän pitkin poikin. Hetken aikaa tyttö tykkäsi leikkiä omassa huoneessaan ja siivoilikin jonkin verran leluja paikoilleen leikkien päätteeksi. Nyt on toinen ääni kellossa. Lieneekö kolmen ikävuoden uhmaa vai mitä, mutta neiti levittelee lelunsa tahallaan pitkin lattioita vaikka ei niillä leiki, eikä tule kysymykseenkään että korjaisi ne itse takaisin paikalleen. 🙂
Lapsiperheen sotkut ja lelut pitkin lattioita
Minua ei sinällään lojuvat lelut haittaa, mutta kun päivässä viidettä kertaa keräilee krääsää lattioilta, huomatakseen että ne on taas levitetty uudelleen, se kyllä kiristää pinnaa. Tänään astuin vahingossa My Little Ponyn päälle, sen pää meni ryttyyn. 😀 Ja toissapäivänä astuin barbi-skootterin päälle ja sen takarengas halkesi. Tulee kalliiksi. 🙂
Elettyä elämää ja arkea
Tykkään kyllä siivoamisesta, mikä on melkoinen ihme, sillä olen ollut itse nuorempana aivan mahdoton sottapytty. Mutta tällainen jatkuva lelujen korjaaminen ei ole niin kivaa. En tunnustaudu kuitenkaan siivousfanaatikoksi, vaikka pidänkin siististä kodista kovasti.
Elämää saa elää vapaasti ja leikkiäkin missä tahtoo. Mutta mutta, olisi niin ihana joskus hörppiä päivällä kahvit ja tuijotella perussiistiä ja järjestyksessä olevaa kotia. Nyt tuijotan lähinnä seiniä, sillä ne on sentään siistit, hihiii. 😀
Blogikuvat ja arkirealismi
Nämäkin kuvat ovat realismia meidän perheessä. Blogissa nähdyt kuvat ovat yleensä napattu sen jälkeen kun olen kerännyt lelut takaisin koreihin ja laatikoihin. Ja jos hyvin käy, meillä on oikeasti siistiä noin 10 minuuttia. Siksi kuvaankin yleensä iltaisin, sillä kun olen sen viimeisen kerran saanut lelut paikoilleen on siistiä seuraavaan aamuun asti, ainakin melkein. Joten kaksipiippuinen juttu, meillä sekä on siistiä että ei ole, lienee normaalia lienee lapsiperheissä. 🙂
Palvelu pelaa – Äiti on perheen monitoimikone
Ja kun pääsen nyt vauhtiin, niin onhan meillä toinenkin asukas jonka jälkiä saan siivoilla. Mies nimittäin. 🙂 Jonkun verran hän sentään korjailee jälkiään, vie roskat roskikseen ja näin päin pois. Mutta vaatteet jättää aina pitkin lattioita, vaikka olisi kymmennen seinäkoukkua ja koria kyltteineen kertomassa että laita vaatteet tähän!
Jotenkin niin luontaisesti olen jo oppinut poimimaan vaatteita ja muita levälleen jätettyjä tavaroita miehen jäljiltä, että en edes huomaa sitä tekeväni. Aamulla mies oli jättänyt pyyhkeet somasti myttyyn sängylle, odottaen kai että ne itsestään sieltä liikkuisi takaisin kylpyhuoneeseen. Ja saattaahan se mies niin ajatellakin, että ne itsestään kulkeutuu takaisin, sillä minähän ne muutenkin poimin ja kiikutan oikeille paikoilleen. Palvelu pelaa. 😀
Imuri, joka ei koskaan pääse kaappiin asti
Ja onhan minullakin laiskoja hetkiä, varsinkin imurin kanssa. Se ei koskaan päädy omalle paikalleen kaappiin. Imuri jää aina lojumaan keskelle lattiaa, tasan siihen kohtaan mihin imurointi loppuu.
Ja loppuun vielä uusintakuva meidän kauniista ja rauhallisesta olohuoneesta, missä raikas valkoinen yhdistyy pehmeään vaaleanpunaiseen. Kuvat päivällä ja illalla, huomaatteko eron? 😀
Blogissani kuvaan todellakin ne kauneimmat vaiheet vuorokaudesta, mutta jotta totuus ei pääse unohtumaan, on hyvä pistää joukkoon myös näitä arkisempia kuvia. 😀
Kivaa päivänjatkoa kaikille!
Lue myös: Valkoinen sisustus lapsiperheessä!
Comments are closed.