Alkuviikon aurinkoiset päivät ja etenkin iltojen auringonlaskut toivat esille aivan jokaisen pölyhaituvan ja rasvaisen sormenjäljen. Huvikseni piirsin sormella hymiön olohuoneen seinälle ja viistosta kun valoa vasten seinää katseli, näkyi hymiö aivan selkeästi pölykerroksen lomasta. Silmämääräisesti en pölyä nähnyt lainkaan, mutta niin vaan sitä seinillekin on kertynyt. Imurin karvapäisellä pehmeällä suuttimella saa seinäpinnat onneksi nopeaan puhdistettua.

Huomenna jatketaan siivousta, joten jos kaipailet kevätsiivousmotivaatiota niin stay tuned!

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille!

Lue myös: ➤ Kevätsiivous – Parhaat vinkit

Artikkeli Kevätsiivous – Makuuhuone julkaistiin ensimmäisen kerran CASA Blogit.

Aamupäivällä käytiin tytön kanssa tekemässä pitkä kävelylenkki läheisen lahden kiertävällä polulla ja nyt hän hengailee tyytyväisenä huoneessaan, kikatellen ja höpötellen ystävänsä kanssa videopuhelun välityksellä omia juttujaan.

Tyttö on kasvanut jo niin isoksi, ettei äitin jutut enää samalla tavalla jaksa innostaa kuin vielä muutama vuosi sitten ja niin sen pitää ollakin. Välillä silti kaiholla kaipaan sitä aikaa kun yhdessä maalattiin pääsiäismunia ja tehtiin legolinnoja, käytiin virpomassa ja katseltiin piirrettyjä. Nyt saan maalata munat yksinäni ja legojen sijaan pelailen pasianssia puhelimella sohvalla röhnöttäen.

On jollain tapaa myös vapauttavaa olla itsekseen ja kieriskellä tylsyydessä. Monta vuotta olen mennyt pää tuhantena jalkana ja tasapainoillut erilaisten ”pakkojen” parissa – pakko tehdä kakkua, pakko koristella kotia, pakko virpoa, pakko kestitä ja kokkailla, pakko siivota ja pakko jaksaa, koska niin täytyy tehdä ollakseen hyvä äiti ja fiksu aikuinen.

Tänä pääsiäisenä ei ollut pakkoja ja päätin eilen työpäivän jälkeen, että nyt mennään reippaasti suoraan matalimman aidan alta valmismämmi kainalossa viikonlopun viettoon. Se saa riittää pääsiäisen spesiaaliksi ja muilta osin fiilistellään jo kesäherkkuja. Tänään syöpötellään vähän kevyemmällä menulla ja huomenna koittaa uuden grillin korkkaus mureiden pihvien, maustettujen perunanyyttien ja vegevartaiden merkeissä, nam!

Mitä teidän pääsiäiseen kuuluu? Oletteko jaksaneet koristella kotia ja leipoa herkkuja vanhaan tapaan, vai onko meno ollut rauhallisempaa?

Artikkeli Pitkä pääsiäisviikonloppu julkaistiin ensimmäisen kerran CASA Blogit.

Vuokra-asumisen hyödyt ja haitat

Vuokra-asuminen on erinomainen valinta silloin, jos työnkuvaan kuuluu säännöllisin väliajoin tapahtuva siirtymä esimerkiksi toimipisteestä tai paikkakunnalta toiseen. Myös vaihtelunhaluisille ja riippumatonta arkea suosiville vuokra-asuminen on omistusasuntoa viisaampi valinta, sillä asuinpaikkaa ja kotia voi vaihdella rennommalla asenteella ja yksipuolisella ilmoituksella noin kuukauden irtisanomisajalla ilman pitkäaikaisia sitoumuksia.

Huonoja puolia vuokra-asumisessa on alueesta riippuen kohtuuttoman korkea vuokrataso ja alati nouseva vuokra, jonka osalta voi äänestää ainoastaan jaloillaan. Myös remontoinnin rajallisuus on joillekin iso miinus ja silloin tällöin kuulee tilanteista joissa vuokrasuhde päättyy vuokranantajan toimesta vastoin vuokralaisen toivetta – kodista voi olla vuokralaisenkin kova paikka luopua, jos koti on ollut mieleinen.

Helsingin hurjat vuokrat

Olen asunut itse viimeksi vuokralla vuonna 2006 ja tämä elämänvaihe kesti vain 6kk omistusasuntojen vaihdoksen välissä. Vaikka omakohtaista kokemusta ei suoranaisesti vuokramarkkinoiden nykytilasta ole, olen tiivisti seurannut ystävieni ja perheenjäsenteni vuokra-asuntokuvioita ja siltä osin pysynyt melko hyvin kärryillä asiasta.

Nykypäivän vuokrat ovat kuntien omaa vuokra-asuntotuotantoa lukuunottamatta ainakin Helsingissä kestämättömällä tasolla ja henkilökohtaisesti minun on vaikea ajatella että yli 1000 euron kuukausivuokra, jonka täällä saa pulittaa jopa alle 50m2 kehnokuntoisesta kaksioista, olisi miltään osin järkevä. Helsingissä selkeästi suurin menoerä onkin juuri asuminen ja vaikka kysyntä määrää tarjonnan, pidän nykyistä vuokratasoa kestämättömänä.

Vuokran suuruus pitäisi aina olla järjellisesti perusteltavissa ja minulle merkittävintä on asunnon kunto, sillä Helsingissä kulkuyhteydet ja palvelut ovat lähes kaikkialla erinomaiset. Euroille pitää mielestäni saada vastinetta ja uudesta hyvin varustellusta 80m2 kokoisesta merinäköalallisesta kerrostalokodista maksaisin mielelläni enemmän kuin samankokoisesta rupukuntoisesta ja parvekkeettomasta asunnosta. Hintaeroja ei Helsingissä kuitenkaan ole sidottu kodin kuntoon ja vapaita vuokrakohteita selaamalla hajonta on laadussa hurja, mutta hinnassa pieni.

Vuokralla vasten tahtoaan

Vuokra- ja omistusasuntoja vertaillessa on muistettava se tosiasia, että monet asuvat vuokralla vasten tahtoaan. Asuntolainan myöntämisperusteet ovat vuosi vuodelta kiristyneet ja tulotasoakin isommassa roolissa rahoittajan myöntöperusteissa on riskiluokitus, johon vaikuttaa mm. työsuhteen muoto ja pituus, lainanhakijan ammattiin ja työnkuvaan liityvät suhdannevaihtelut, yleinen työhistoria ja myös parisuhteen pituus, jonka perusteella erään ystäväpariskuntani lainahakemus hylättiin.

Oma asunto on yleensä aina kustannuksiltaan vuokrakotia edullisempi ja monesti myös laadultaan korkeampi, mutta pankkien kiristynyt lainanmyöntöpolitiikka on pakottanut monet tilanteeseen, missä oman pesämunan säästäminen on vuokran suuruuden takia hidasta.

Sain ensimmäisen asuntolainani olessani 19-vuotias ja vasta työelämässä aloittanut. Elettiin vuotta 2002 ja silloisen elämäntilanteeni perusteella (liian nuori, ei omaa pääomaa, liian lyhyt työsuhde yms.) minulla ei olisi nykypäivänä minkäänlaisia mahdollisuuksia oman asunnon ostamiseen. Tuo ensimmäinen asuntoni toimi ponnahduslautana uudelle lainalupaukselle, jonka myötä ostimme miehen kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme neljä vuotta myöhemmin.

Ymmärrän hyvin että pankkien on pakko harkita erittäin tarkasti kenelle asuntolainojaan myöntää, mutta silti harmittelen että nykyiset kriteerit ovat niin tiukat, ettei minunlaisillani nuorilla aikuisilla ole juurikaan mahdollisuuksia oman kodin ostamiselle ilman suuria säästöjä, vanhempien tarjoamia vakuuksia tai saatuja perintöjä. Pääkaupunkiseudun nykyiseen vuokratasoon verraten asuntolainan kokonaiskulut olisivat lähes poikkeuksetta pienemmät ja korkeakoulutetun pitkässä työsuhteessa jo vuosia olleen ystäväni sanoja lainaten “jos olen voinut maksaa vuosi toisensa jälkeen vuokraa 1000€ / kk ja säästämäänkin samalla, pystyn varmasti suoriutumaan 805€ suuruisista asumiskuluista asuntolainan ja yhtiövastikkeen muodossa.”. Hyvästä maksukyvystään huolimatta ei hänelle lainaa kuitenkaan herunut ja hän asuu edelleen vuokralla.

Naapurisopu on kompromissien summa

Vuokrakodissa on myös positiivisia puolia ja tärkein niistä on Suomen asumistukisysteemi, joka turvaa akuuteissa tilanteissa vuokranmaksua. Omistusasujalla samaa turvaverkkoa ei yllättävän työttömyyden tai lomautuksen sattuessa ole, vaikka asuntolainan myöntänyt pankki saattaisikin tulla vastaan lyhennysvapaan muodossa.

Muita hyviä ominaisuuksia vuokrakodissa on etenkin kerrostalossa asuessa naapurisopu, joka on kompromissien summa. Tilanteessa missä naapurusto on levotonta tai omaan elämänrytmiin sopimatonta, voi vuokra-asuja vaihtaa huudeja eli maisemaa jos ei asiasta päästä sopuun. Omistusasunnosta ei niin vain lähdetäkään, vaikka seinän takana asuisi yöt kukkuva huomautuksista piittaamaton muusikko, kovaääninen lapsiperhe tai yksinäisyyttään ulvova lemmikki.

Omistusasumisen hyödyt ja haitat

Omistusasumisen eduista merkittävimpiä ovat luonnollisesti omaisuuden kerryttäminen ja tietysti se, että kodin voi kunnostaa, remontoida tai kokonaan rakennuttaa mieleisekseen. Täysin riskitöntä se ei kuitenkaan ole, sillä asuntomarkkinoiden suhdannevaihtelut, paikkakunta- ja aluekohtaiset muuttotappiot, sekä taloyhtiössä / talossa ilmenevät korjaustarpeet lisälainoineen vaikuttavat suoraan omaisuuden arvoon.

Ennen vanhaan pidettiin itsestäänselvyytenä, että asuntolainan ottaminen kannattaa aina ja itselleenhän siinä makselee, mutta nykypäivänä hinnat ovat esimerkiksi Helsingissä niin hurjat ja laina-ajat pitkiä, ettei pääomaa välttämättä ehdi kertymään tarpeeksi, jos taloustilanne yllättäen heikkenisi ja koti pitäisikin sen seurauksena laittaa myyntiin. Tälläisen tilanteen kohdatessa saattaisi ehkä toivoa, ettei olisi koskaan omaa ostanutkaan, sillä luopuminen on aina menetys – silloinkin, kun kauppa käy ja asiat etenevät jouhevasti.

Parhaimmillaan oman asunnon omistaminen on kuitenkin suurimmalti osin plussaa ja asuntoon sijoitettu omaisuus kasvaa vuosi vuodelta, luoden puskuria eläkeikään siirtyessä ja viimeistään perinnön muodossa jälkikasvulle siirtyessään.

Koti on muutakin kuin kuori

Onnellisuus ei riipu vuokra- tai omistusasumisen hyvistä tai huonoista puolista, vaan koko elämän tasapainosta. Yksi ystäväni ahdistuu jo pelkästä ajatuksesta, että harteilla makaisi satojentuhansien asuntolaina, toista taasen se että joutuu asumaan vuokralla toiveidensa vastaisesti. Taloudelliset huolet, ihmisuhteisiin liittyvät haasteet, sekä työhön ja terveyteen kohdistuvat paineet ovat oleellisin osa jokaisen meidän hyvinvoinnissa ja kun nuo ovat balanssissa, ei asumismuodolla ole loppujen lopuksi väliä. On ihana voida ankkuroida itsensä ikiomaan kotiin, mutta vaihtelukin virkistää ja itseäni on alkanut kiehtoa ajatus maisemanvaihdoksesta ja vuokra-asumisen tuomasta uudenlaisesta vapaudesta.

Koti on siis paljon muutakin kuin pelkkä kuori, sijainti, arvo tai hinta – se on paikka, joka luo suojan ulkomaailmalta ja jossa jokainen saa olla oma itsensä. ︎

Artikkeli Omistus- ja vuokra-asumisen hyvät ja huonot puolet julkaistiin ensimmäisen kerran CASA Blogit.

Pääsiäinen lähestyy, huomenna jo kiirastorstai. Trullihommia ei viime vuonna voitu järjestää eikä tilanne ole yhtään sen parempi tänäkään vuonna. Niin sitä kuljettiin vielä pari vuotta sitten huolettomasti ovelta toiselle virpomassa tietämättä yhtään mitään tulevasta. Syötiin mahat täyteen suklaamunia ja lähdettiin sen jälkeen porukalla kokkoja kiertämään. Välillä tuntuu, että on vaikea selittää lapsille järkevästi tätä tilannetta niin että hekin asian ymmärtäisivät. Ehkä pieni asia meille, mutta iso asia lapsille. Keksitään siis jotain muuta kivaa tekemistä pääsiäiseksi! Mm. palju lämpenee ekaa kertaa sitten joulun. Ai että, pitkästä aikaa pääsee höyryävän kuumaan paljuun. Ulkoillaan ja paistetaan nuotiomakkarat grillipaikalla. Ostetaan paljon suklaamunia ja pääsiäiskarkkia. Pääsiäisenä avataan myös ehdottomasti grillauskausi

Diy pupu koivunoksista

Pääsiäiskoristeet ovat aikalailla samat vuodesta toiseen, mutta joka vuosi kokeilen jotain uutta. Koivunoksista ja pajunkissoista syntyi pääsiäispuput. Näistä tuli söpöt! Ovat matkalla tuohon meidän oven pieleen, kuvasin ne vain sisällä. Tarvitset pupun tekemiseen koivunoksia, sidontalankaa ja pajunkissoja. Koivunoksat olivat niin taipuisia ettei tähän paljoa sidontalankaa tarvinnut kiepsauttaa ympärille. Ensin tein soikean ympyrän pääksi. Sitten kaksi korvaa, jotka sidoin päähän kiinni. Lopuksi pujottelin vielä koristeeksi oksien päälle pajunkissoja sidontalangan välistä. 15 minuutin diy-pupu on valmis. Jos haluaa enemmän koristeita niin esim. narsissit sopivat pupuun hyvin.

Pääsiäiskoristeet

Etsin kaapista myös muut pääsiäiskoristeet esille. Pääsiäismunia ja itse tekemiä koristeita laitoin pajunoksiin roikkumaan. Löysin kaapin perukoilta tuon ison Riihimäen keittiötölkin ja se olikin just passeli oksille. Ohratkin ehtivät hyvin kasvuun, kun viikko sitten kylvin ne. Saa puput ja kanat sitten maistiaisia niistä pääsiäisen jälkeen. Terassille paistaa lämpimästi aurinko ja istutin ruukkuihin monen monta narsissia. Narsissit kuuluvat pääsiäiseen. Ruukkujen ylle laitan tekemäni puput. Alkaa olemaan kaikki valmiina pääsiäiseen. Huomenna vielä pikasiivous ja sitten pyhien viettoon.

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa sinne Vielä ehdit kokeilemaan pupun tekemistä jos innostuit tästä postauksesta

Artikkeli Diy pupu koivunoksista – Pääsiäiskoristeet julkaistiin ensimmäisen kerran CASA Blogit.