Aulangon näkötorni – Kotimaan nähtävyydet

Hämeenlinnan Aulangonvuoren huipulla sijaitseva Aulangon näkötorni on hieno nähtävyys, jossa kävimme viime viikonloppuna pyörähtämässä. Arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman vuonna 1907 valmistuneen tornin huipulta avautuvat hulppeat maisemat saavat henkäisemään ihastuksesta… ja vähän kauhustakin, mikäli satut kärsimään korkeanpaikankammosta kuten minä.

Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin

Aulangon näkötorni – Upea näkymä Vanajaveden laaksoon

Ensimmäinen puinen näköalapaviljonki Aulangon huipulle rakennettiin jo 1800-luvun lopussa, jolloin alue oli suosittu retkikohde. Näkötornin rakennuttajana toimi Aulangolla sijainneen Karlbergin kartanon omistaja eversti Hugo Standertskjöld.

Aulangonvuoren laki on 150 metriä merenpinnan ja 70 metriä viereisen Aulangonjärven pinnan yläpuolella. 33 metriä korkeasta tornista avautuu näkymä Vanajaveden laaksoon, joka on yksi Suomen kansallismaisemista.

Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin

Robert Stigellin karhuperheveistos vuodelta 1905

Näkötornin juurella on kahvilarakennus sekä vuonna 1934 valmistunut näköalatasanne, josta on näkymä Aulangonjärvelle päin. Näköalatasanteen alapuolella on Lennart Segerstrålen samana vuonna maalama metsästysaiheinen fresko. Lisäksi sen vierestä lähtevät kiviportaat Aulangonvuoren jyrkänteelle, jossa sijaitsevassa luolassa on kuvanveistäjä Robert Stigellin karhuperheveistos vuodelta 1905.

Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin
Aulangon näkötormi Arkkitehti Waldemar Aspelin

Upeat maisemat kuin maailman laidalla

Olen joskus ihan pienenä kirppuna käynyt Aulangolla, mutten muista reissusta yhtikäs mitään. Naapurissakin asuin hetken aikaa, koulutaipaleeni nimittäin alkoi ekaluokalla Hämeenlinnassa ja lämmöllä muistelen silloisia aikoja, pihapiirin ystäviä ja seitsemänvuotiaan seikkailuja… ja omenantuoksuista My Little Ponya, jota kovasti kinusin ja lopulta sellaisen sain! 🙂

Tyttö oli serkkuineen aivan haltioissaan näkötornista ja eteen avautuvista näkymistä – aivan kuin olisi ollut maailman laidalla. Kyllä oli ihana extempore-reissu, josta tosin tuliaisena sain kauhean kurkkukivun ja flunssan tyngän, johtuen luultavimmin tuhansien portaiden aiheuttamasta kävelyhiestä ja auton viileästä ilmastoinnista.

Eilisestä asti olenkin ollut vuoteen omana ja kaadellut kurkkuuni inkivääriä, sitruunaa ja vihreää teetä. Tavoitteena on olla torstaihin mennessä terveenä, jotta pääsen uuden Jysk-myymälän avajaisiin fiilistelemään syksyn saapumista.

Ihanaa iltaa ja alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Lue myös: Upea Uutela