Olen jo vuosia yrittänyt päästä eroon ylimääräisestä tavarasta ja ns. konmarittaa, mutta tuntuu etten koskaan ole saanut karsittua kaappeja riittävästi. Olen sinnikkäästi säilönyt teinivuosieni päiväkirjoja, ylimääräisiä hääkutsuja, askartelutarvikkeita, tyhjiä vihkoja, urheiluvälineitä jne.
Tavattuani nykyisen mieheni, tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni halun katsoa vain tulevaan, meidän yhteiseen tulevaisuuteen ja työntää teinivuodet kirjaimellisesti silppuriin.
Tämän vuoden aikana olen heittänyt enemmän tavaraa pois kun koskaan ennen. Tai en ole niitä heittänyt mihinkään vaan antanut eteenpäin. Facebookin paikalliset kirppisryhmät on ollut mainio kanava Tori.fi:n lisäksi, missä olen päässyt kaikesta ylimääräisestä pois. Laatikollinen dvd-levyjä löysi heti uuden kotin, samoin vuosien aikana keräämäni rihkamakorut, lukematta jääneet kirjat, käyttämättä jääneet dc-fixit ja haljenneet kukkaruukut.
Olen aina ollut huono heittämään mitään roskiin ja mieluummin näen pienen vaivan kierrättämällä ja on uskomatonta miten toisen roska voi olla toisen aarre. Oloni on suunnattoman helpottunut aina kun tiedän ettei jokin minulle turhaksi jäänyt roina päädy kaatopaikalle vaan uusiokäyttöön.
Ensimmäistä kertaa elämässäni kaappini on nätisti järjestyksessä ja tavarat sieltä helposti löydettävissä. Tämä on toki vasta alkusoittoa ja monta kaappia on vielä käytävä läpi päästäkseni siihen pisteeseen, että oloni on keveämpi.
